Yrittäjyys laukussa maailmalle: kaksi kokemusta yrittäjäperheestä
Hiljattain vietetty Yrittäjän päivä laittoi pohtimaan sitä, millaista on ollut kasvaa yrittäjäperheessä. Se on väistämättä tuonut omaan elämänasenteeseen paljon lisää – antanut monia arvokkaita avaimia koskien työelämää ja elämää ylipäätään. Arvostus työtä kohtaan on yksi isoimmista opeista, mutta tälläkin on ollut kääntöpuolensa. Kokemus siitä, että töissä tai tavoitettavissa ollaan koko ajan, on ollut läsnä elämässäni aina.
Olen huomannut, että jatkuva liikkeellä olo, tekeminen ja itsestään sadan, ellei yli sadan, prosentin antaminen on läsnä omassa arjessa tänäkin päivänä. Se ei ole pelkästään hyvä asia: arki ja vapaa-aika olisi tärkeää pystyä myös erottamaan toisistaan. Jatkuva tekeminen menee helposti liiallisuuksiin ja loppuun palaminen voi tapahtua huomaamatta ja silloin tekee itsensä lisäksi hallaa myös muille.
Kuitenkin niitä positiivisia asioita, joita olen yrittäjäperheessä kasvaneena oppinut, on pidempi lista. Tässä niistä tärkeimmät:
- omien unelmien tavoittelu on sallittua ja toivottavaa
- itselle mielekkään ja merkityksellisen työn tekeminen kumpuaa muuhunkin elämään ja toisiin ihmisiin
- mikään ei tule ilmaiseksi, mutta kova työnteko voi myös olla inspiroivaa
- vaikutusmahdollisuudet ovat suurimmat juuri silloin, kun olet itse itsesi pomo.
Jos yhdellä sanalla pitäisi yrittäjäperheestä saamaani oppia kuvailla, olisi se kiitollisuus. Uskon, että panostan kaikkeen tekemiseeni elämässä täysillä juuri sen ansiosta.
Kirjoittaja on 23-vuotias yrittäjäperheeseen syntynyt ja siellä kasvanut, nyttemmin kahdessa perheyrityksessä mukana oleva, vielä “päätyönään” pro gradu -tutkielmaa kirjoittava opiskelija.
“Jos yrittäjä on saanut valita yrittäjyyden omasta tahdostaan, eikä esimerkiksi pakkotilanteen takia, hän luultavasti jopa nauttii työstään.”
Minulle yrittäjäperheessä kasvaminen on ollut aina ylpeyden aihe. Sanasta yrittäjä itselleni tulee ensimmäisenä mieleen ahkera ja kunnianhimoinen, mutta samalla nöyrä ihminen, joka tekee työkseen sitä mitä rakastaa. Mielikuva on ehkä hieman ruusuinen, mutta joku totuuden siemen siinä piilee – harva meistä menee joka maanantai tyytyväisenä töihin tai kokee, että ei välttämättä kaipaa kesälläkään pitkää lomaa. Jos yrittäjä on saanut valita yrittäjyyden omasta tahdostaan, eikä esimerkiksi pakkotilanteen takia, hän luultavasti jopa nauttii työstään. Ihmiselle joka nauttii työstään, työpäivät eivät ole vain sen odottamista, että kello lyö neljä tai että vihdoin koittaa viikonloppu. Sellainen ihminen elää myös arkena. Valitettavasti olen törmännyt työelämässä usein valittamisen kulttuuriin, joka helposti lannistaa uransa alussa olevan toiveikkaan työntekijän.
Yrittäjäksi tai yrittäjänmieliseksi kasvaminen voi tarkoittaa myös sitä, että oppii mittaamaan omia suorituksiaan ja arvioimaan itseään pitkälti työn kautta: se mitä olen saanut ja saan aikaan, kertoo minusta ihmisenä. Töitä tehdessä voi kulua vapaapäivä ja -ilta jos toinenkin ja joskus työ saa suuremmat mittasuhteet kuin elämän muut osa-alueet. Toiselle työstä saattaa tulla jopa “harrastus” oman päivätyön lomaan. Tasapainon löytäminen kivan työn ja vapaa-ajan välillä voi olla haastavaa: yrittäjänmielinen voi pohtia, että mihin tarvitsee vapaa-aikaa kun työnteko on niin mukavaa. Samalla hän kuitenkin unohtaa, että koko elämä ei kuulu olla työtä ja vapaa-ajasta kuuluu nauttia myös ilman velvollisuuksia.
Tänä päivänä olen tyytyväinen, että sain kasvaa yrittäjäperheessä ja saan edelleen olla osa sitä. Olen oivaltanut monia asioita:
- työelämässä mikään ei ole mustavalkoista – asioita kannattaa tarkastella aina sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta
- nöyryys ja ilo kantaa työssä kuin työssä aika pitkälle
- itsensä jatkuva kehittäminen lisää työtyytyväisyyttä ja työssä jaksamista
- työstä ja arjesta saa myös tykätä.
Kirjoittaja on 29-vuotias päivätyössä käyvä kauppatieteiden maisteri, joka kasvoi yrittäjäperheessä, toimii edelleen perheyrityksissä pienessä roolissa ja on lisäksi osa-aikaisesti mukana innovatiivisen start up -yrityksen matkassa.
