Mitä kaikkea on kiertotalous?

Meillä kaikilla on varmasti jokin kuva kiertotaloudesta. Näihin mielikuviin voi usein liittyä esimerkiksi kierrätys, uusiokäyttö, kestäväkehitys tai ympäristöystävällisyys. Nämä asiat kuvaavat osaltaan kiertotaloutta, mutta kiertotalous on lisäksi: kehitystä, innovaatioita ja mahdollisuus siirtyä uuteen aikakauteen.  
 
Kiertotalous käsitteenä tarkoittaa hyödykkeiden tai materiaalien kestävää käyttöä niin, että tuotteen valmistaminen ja käyttö kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän. Tämä onnistuu käytännössä valmistamalla tuotteita esimerkiksi kierrätetyistä materiaaleista tai uusiutuvista luonnonvaroista. Arjen esimerkkejä, joita meistä jokainen voi huomata, on esimerkiksi vuosia käytössä ollut kahvipaketeista valmistettu kauppakassi tai entisöity vanha huonekalu. Myös monet yritykset ovat toimivat kiertotalouden periaatteiden mukaan ja valmistavat tuotteita jo käytetystä materiaalista.
 
Millaisia haasteita kiertotalous tuo mukanaan? Kiertotalouden pääasiallinen tavoite on saada kulutus vastaamaan mahdollisimman lähelle ympäristön kantokykyä. Tämä on itsessään haaste, sillä pelkästään suomalaisten keskimääräisellä kulutuksella, tarvitsisimme 3,6 maapallon verran luonnonvaroja pysyäksemme ympäristön kantokyvyn tahdissa. Kuulostaa hankalalta ja uhrauksia vaativalta, mitä se toki on, mutta kiertotalouden ei tarvitse olla vain ihmisiä piinaava riesa. Se voi helpottaa arkea, tehdä siitä sujuvampaa ja taloudellisesti kannattavampaa.
 
Suomalaisissa talouksissa heitetään hukkaan syömäkelpoista ruokaa keskimäärin yli 20 kiloa vuosittain. Rahallisesti mitattuna se on noin 500 euron edestä hukkaan laitettua ruokaa. Paremmalla suunnittelulla ja oikeilla raaka-aineilla ruokakulutkin voi saada minimiin ja ylikulutus minimoitua. Kiertotaloudesta voi olla myös muuta konkreettista hyötyä. Olit sitten yksityiskuluttaja tai suuren yrityksen toimija, kiertotalous minimoi ylimääräistä kulutusta ja mahdollistaa hävikin uusiokäyttöä. Pelkästään hävikki on monelle suuri kuluerä ja sen prosessointi tuottaa lisäkustannuksia esimerkiksi kaatopaikkamaksujen sekä kuljetusten yhteydessä. Jos saamme mahdutettua arkeemme ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, meidän ei vain tarvitse luopua hävikistä, vaan voimme myös uusiokäyttää sen omaksi eduksemme. 

Kuva: Josefiina, Trifami 3D

Tietysti pitää puhua myös ilmaston hyvinvoinnista, joka on pidemmän ajan investointi. Niin pitkän ajan, että välillä tuntuu, että se ei kosketa meitä. Kuitenkin elämme ilmaston kannalta kriittisintä aikaa. Tekojen seuraukset eivät kantaudu vain lastenlapsillemme, vaan se vaikuttaa suoraan meidän elämiimme. Ilmastopakolaiset ja vähenevät luonnonvarat aiheuttavat suoraan lisäkustannuksia yhteiskunnalle ja tätä kautta kansalaisille. Pahimmillaan seuraava lama voi olla juuri ilmastolama, kun maksamme aikaisempia ylikulutuksesta tulleita velkoja. 
 
Yhteiskuntamme on onneksi mukautumassa tähän ja se tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia uusien haasteiden edessä. Voisimme olla edelläkävijä ympäristöön liittyvissä asioissa ja toimia suunnannäyttäjänä muille organisaatioille ja valtioille. Suomessa tähän tartuttu: olemme tuoneet kiertotalouden osaksi opetussuunnitelmaa läpi eri koulutusasteiden. Tätä ei vielä kaikkialla maailmassa olla tehty. Myös yliopistoissa ja korkeakouluissa on tarjolla jatkokursseja, jotka käsittelevät kiertotaloutta, tai jotka täydennyskoulutuksena antavat lisäarvoa omaa-alaa kohtaan.  
 
Kiertotalous myös mullistaa bisnesmalleja. Kiertotaloudellisiin ongelmiin on kysyntää ympäri maailmaa ja tähän koulutetut tulevaisuudenosaajat luovat parempaa huomista sekä uusia työpaikkoja. Tulevaisuuden yritysten on pitänyt myös muuttaa näkökantojaan. Kulutusyhteiskunnan ei tarvitse tarkoittaa köyhtyviä yrityksiä, niiden vain yksinkertaisesti täytyy muuttaa heidän käytäntöjään. Tästä onkin jo esimerkkejä digitaalisessa maailmassa, joka on korvannut fyysiset tuotteet digitaalisilla kopioilla, korvaten täysin pakkaus- ja kuljetussaasteet. 

Tulevaisuuden tuotot voivat tulla yrityksille ekologisista palveluista luonnonvaroja tuhlaavan kertakäyttökulttuurin sijaan.