Kiertotalous + rakentaminen = hyvää bisnestä

Kiertotalous on yksi viime vuosien suurimmista trendisanoista. Tutkijat ja poliitikot puhuvat siitä silmät loistaen ja yhä useammat yritykset omaksuvat kiertotalouden periaatteita osaksi liiketoimintaansa. ”Hiilineutraalissa ja resurssiviisaassa kiertotaloudessa on tulevaisuus” sanotaan. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? 

Innostus kierotalouden ympärillä on aiheellista – kiertotalouden myötä yrityksillä on mahdollisuus säästää kustannuksia, luoda uusia liiketoimintamalleja ja varmistaa toimintansa jatkuvuus samalla, kun ne edistävät maapallon hyvinvointia, suojaavat luonnon monimuotoisuutta ja hidastavat ilmastonmuutosta. Kiertotalous tarjoaakin kenties lupaavimman polun kestävämpään maailmaan, jossa kaikilla on mahdollisuus voida hyvin. Idea on yksinkertaisuudessaan nerokas: kun raaka-aineet hyödynnetään aidosti loppuun asti ja uudelleen käytetään kaikki se, mikä on mahdollista uudelleen käyttää, säästetään maapallon luonnonvaroja ja rahaa. 

Yksi suurimmista maapallon kantokykyä uhkaavista tekijöistä on luonnonvarojen jatkuvasti kasvava tarve. Kiertotalouden kantavana ajatuksena onkin, että hyvinvointi ei lisäänny tuottamalla jatkuvasti uusia tavaroita. Kulutus perustuukin omistamisen sijaan palvelujen käyttämiseen sekä tavaroiden jakamiseen ja vuokraamiseen. Lisäksi resurssit pyritään pitämään jatkuvasti kierrossa, eli ”sulkemaan luuppi”. Käytännössä tämä tarkoittaa kierrätyksen korostunutta roolia: kun resurssit kierrätetään tehokkaasti, ne voidaan uudelleen käyttää elinkaarensa jokaisessa vaiheessa eniten arvoa tuottavalla tavalla tai palauttaa kiertoon. Kiertotaloudessa korostuukin uusiutuvien materiaalien ja uusiutuvan energian käyttö. Lisäksi tuotteet ja palvelut suunnitellaan jo alun alkaen mahdollisimman vähän resursseja kuluttaviksi.

Maapallon lisäksi yrityksetkin hyötyvät kiertotaloudesta. Käyttämällä resursseja tehokkaasti, ne paitsi säästävät kustannuksia, myös luovat edellytykset toimintansa jatkuvuudelle tulevaisuudessa: resurssit ovat rajallisia, ja jos niiden tuhlaileva käyttö jatkuu, ne loppuvat. Todennäköisesti lainsäädäntö pistää yltiöpäiselle tuhlailulle stopin jo sitä ennen. Toisin sanoen yritykset kohtaavat joka tapauksessa jossain vaiheessa tilanteen, jossa niiden on mukautettava liiketoimintansa muuttuvaan toimintaympäristöön. On parempi tehdä se nopeasti ja kannustaa edelläkävijänä myös muita mukaan – vihreässä taloudessa kun edelläkävijät tapaavat nappamaan myös roimasti kilpailuetua itselleen.

Kiertotalouden hyödyntäminen paljon päästöjä aiheuttavassa rakennusbisneksessä on siis eittämättä hyvää bisnestä – niin yritykselle, asiakkaille kuin planeetallekin. Trifamin perustajakolmikko innostui tästä ajatuksesta ja päätti kehittää ratkaisun, joka pureutuu paljon luonnonvaroja kuluttavan ja päästöjä aiheuttaman rakennusbisneksen haasteisiin. Maailmassa rakennetaan kaiken aikaa, eikä trendille näy taitekohtaa alaspäin – väestö kasvaa ja siirtyy kaupunkeihin, syntyy uusia tarpeita ja vanhat muuttuvat. Rakennuksia myös puretaan kaiken aikaa ja toistaisesi purkumateriaali on mennyt pääasiassa harakoille, mikä on valtaisaa tuhlausta. Entä jos se voitaisiinkin hyödyntää uudelleen? Purkumateriaalista voidaan rakentaa uusia rakennelmia, mikä säästää luonnonvaroja, pienentää purkujätteen määrää ja laskee rakentamisen päästöjä. Talot ja muiden rakennelmien tulee kestää koviakin olosuhteita ja ne rakennetaankin hyvin kestävistä materiaaleista. Oikeanlaisella reseptillä purkumateriaalista voidaankin saada täysin käyttökelpoista ja kestävää materiaalia uuteen rakennukseen. 

Rakentaminen kehittyy hurjaa vauhtia ympäristöystävällisempään suuntaan ja hyvä niin. Kiertotalous tulisi pitää tiiviinä osana keinovalikoimaa matkalla kohti hiilineutraalia ja resurssiviisasta rakennusbisnestä – maailma on jo nyt pullollaan materiaalia, joka voidaan tarvittaessa uudelleen käyttää uusien luonnonvarojen tuhlaamisen sijaan. Miksi niin ei toimittaisi, kun lopputulos on kuitenkin kaikkien edun mukainen? 

Kirjoittaja on melkein gradua vaille valmis yritysten ympäristöjohtamisen maisteri, joka ei olisi ikinä uskonut innostuvansa jätteistä niin paljon kuin kiertotalouteen tutustumisen myötä innostui.