Kolme syytä, miksi kiertotalous ei vielä toteudu halutulla tasolla
Rakentamisen kiertotaloudesta ja materiaalien uusiokäytöstä puhutaan yhä useammin ja myös kehitystä on tapahtunut. Edelleen olemme kuitenkin tilanteessa, jossa rakennusjätettä syntyy valtavia määriä. Erityisesti uudisrakentamisessa käytetty sementti on yksi suurimmista yksittäisistä ympäristöä eniten kuormittavista raaka-aineista.
Suomi on muiden EU-jäsenmaiden tavoin sitoutunut hyödyntämään 70 % rakennusjätteestä vuoteen 2020 mennessä. Tuo aikaraja on kuitenkin jo umpeutunut ja hyödyntämisaste on edelleen alle 60 %. Suomi, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on toimia mm. kiertotalouden edelläkävijänä on tavoitteesta jäljessä.
Mitä haasteita rakentamisen kiertotalouteen liittyy ja mitkä ovat syitä sille, ettei se toteudu edes Suomessa vielä halutulla tasolla?
1. Meillä ei ole tarpeeksi tietoa
Rakennusmateriaalien uudelleen hyödyntäminen on merkittävässä roolissa, kun puhutaan rakentamisen kiertotaloudesta. Materiaalien uusiokäyttö vaatii kuitenkin tarkkaa suunnittelua, valmistelua, yhteistyötä sekä lainsäädännön ymmärtämistä.
Erilaiset materiaalipankit mahdollistavat sen, että eri toimijat voivat ilmoittaa esimerkiksi tietyissä purkukohteissa syntyvistä purkujätteistä. Tätä tietoa voi toinen toimija hyödyntää materiaalipankin kautta ja uudelleenkäyttää toiselle kelpaamatonta materiaalia. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että luotuja materiaalipankkeja ei osata hyödyntää riittävän tehokkaasti. Tai jos osataan, niin tieto saavuttaa oikeat tahot liian myöhään.
Saatavilla olevan tiedon puute uudelleen hyödynnettävistä rakennusmateriaaleista aiheuttaa merkittäviä haasteita. Tarvitaan lisää tietoa ja tutkimusta sekä sen perusteella selkeitä viranomaisohjeita ja säädöksiä, jotta pystymme monipuolisesti hyödyntämään erilaisia rakennusmateriaaleja uudelleen. Suomen Valtioneuvoston selvityksen mukaan puretuissa materiaaleissa on paljon hyödyntämispotentiaalia, mutta ongelmaksi koituu näiden materiaalien osoittaminen uudisrakentamiseen soveltuvaksi. On haastavaa uudelleen hyödyntää materiaaleja, jos selkeää ohjeistusta niiden jatko käyttömahdollisuuksista ei ole saatavilla.
2. Järjestelmän muuttaminen on hidasta
Yksi haastavimmista asioista rakentamisen kiertotaloudessa ja erityisesti materiaalien uusiokäytössä on lainsäädäntö. Rakennustuotteiden tulee täyttää tietyt kriteerit, jotta niitä voidaan hyödyntää. Ongelmaksi nousee luonnollisesti se, että kauan sitten säädetyissä säädöksissä ei olla otettu huomioon uudelleen hyödynnettäviä materiaaleja.
Puhutaan järjestelmätason ongelmasta. Puhutaan järjestelmästä, jossa tällä hetkellä vaaditaan suurta valveutuneisuutta ja vaivannäköä, jotta rakentamisen kiertotaloutta pystyttäisiin toteuttamaan riittävällä tasolla.
Lainsäädännön tuomat haasteet eivät kuitenkaan anna meille täyttä vapautusta ongelmien ratkomatta jättämiseen. On niin valtion, kuntien kuin yritysten vastuulla mahdollistaa ja luoda edellytykset sille, että yhteisesti asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.
3. Asiat ovat vielä liian hyvin todelliselle muutokselle
Meille opetetaan jo peruskoulussa, että nykyiset toimintatavat eivät mahdollista kestävää tulevaisuutta. Kuitenkin vain harva valtio, kunta, yritys tai yksilö on valmis muuttamaan toimintatapojaan niin, että ilmastonmuutosta saataisiin hillittyä ja luonnon monimuotoisuutta säilytettyä.
On inhimillistä olla tarttumatta toimeen, jos konkreettinen hätä ei näy tai kuulu omassa arjessa. Myös ongelman laajuus uuvuttaa. Mitä merkitystä yksittäisen rakennusliikkeen tekemisellä on, jos kaikki muut tekevät kuten ennenkin?
Pohdittavaksi jää, että mikä on se hetki, kun toimintatapoja aletaan todella muuttaa?
